Viime syksyn paras sienilöytö: Niljahelokka
Viime syksynä Ylöjärvellä lahopuulta löytynyt helokkalaji varmistui DNA-sekvenssissä niljahelokaksi Pholiota mucigera. Varmistettuja havaintoja lajista on varsin vähän, sillä havainto oli vasta toinen Suomesta ja neljäs koko maailmasta.
Laji.fi -tietokannan mukaan niljahelokka on uhanalaisluokitukseltaan äärimmäisen uhanalainen (CR) ja erityisesti suojeltava laji. Erityisesti suojeltavat lajit ovat luonnonsuojelulain 75 §:ssä tarkoitettuja uhanalaisia lajeja, joiden riski hävitä luonnosta on hyvin korkea. Erityisesti suojeltavaksi lajiksi voidaan määritellä myös laji, jolla on erittäin vähän tunnettuja esiintymispaikkoja.
Lasse Kosonen kirjoittaa:
”29.9.2024 kävimme tutulla paikalla, lahopuustoisessa lehdossa Ylöjärven Veittijärvellä etsimässä sieniä. Heti aluksi tutkimme maahan rojahtanutta haavanrunkoa, jossa oli runsas kasvusto keltaisia kantosieniä. Mieleen tuli aluksi mesihelokka Pholiota limonella, joskin kasvuston runsaus hämmensi. Samoin lakin haaleus. Olen tottunut näkemään mesihelokan kirkkaankeltaisena ja hieman törrösuomuisena, kun taas tämä oli haaleankeltainen ja lakin harvahkot suomut olivat alustan myötäisiä, eivätkä siis pystypäisiä. Tulin sanoneeksi – varsinkin kun huomasin lakkien limaisuuden – ettei tämä voisi olla niljahelokka Pholiota mucigera?"
Ensimmäinen löytö Evolta
"Tiesin lajia löydetyn Lammin Evolta, Kotisten aarnialueelta, kaatuneelta haapapuulta, joskus 1990-luvulla. Laji myös kuvattiin tieteelle kuuluisan kääpätutkija Tuomo Niemelän keräämän näytteen perusteella. Joni innostui ajatuksesta heti, vaikka yritin toppuutella hänen intoaan. Muistelin, että niljahelokalla ei tietojen mukaan ollut suomuja lainkaan. Haistelin tarkkaan myös sienen tuoksua ja erotin siinä keltavinokasmaista vivahdetta (keltavinokasta kasvoi parinkymmenen metrin päässä). Keltavinokkaalla on lajityypillinen tuoksu, jonka monet mieltävät epämiellyttäväksi, mutta minun nenääni se tuoksuu kuivalta hedelmältä.
Löytöpaikka oli pienialainen lehtipuustoinen kuiva mäkinen lehto Multivuoren kaakkoispuolella, jossa oli jonkin verran järeitäkin haapoja ja muuta lehtipuustoa maalahopuuna."
Kuvattu tieteelle vuonna 2000
"Niljahelokan kuvasivat tieteelle vuonna 2000 tsekkiläinen helokka-asiantuntija Jan Holec yhdessä Tuomo Niemelän kanssa. Kuvauksessa sanotaan nimenomaan ”no scales are found on the pileus surface” ja tämä jäi mieltäni hiertämään: Ei suomuja lakin pinnalla!
Lähetimme näytteen marraskuussa DNA-sekvenssiin (Espanjaan Alvalabiin) Tapio Kekin välityksellä. Tammi-helmikuun vaihteessa saimme vastauksen Kekiltä onnittelujen kera: ”Näytteesi numero 5 eli Pholiota sp Ylöjärveltä on mitä todennäköisimmin Pholiota mucigera. Onnittelut!”.
Lajista tunnetaan Lammin holotyyppinäytteen lisäksi (holotyyppi = näyte, johon lajin kuvaus perustuu) vain löydöt Venäjältä ja Itävallasta.
Ilmeisesti tuo Lammin näytteen lakin suomuttomuus on vain yhden näytteen osoittamaa harhaa ja lajin lakin rakenteen vaihtelu on laajempaa, suomuja on tai ei. Mutta olipa syksyn paras löytö!”
Lasse Kosonen, kuvat Joni Raivio
Linkki niljahelokkahavaintoihin Laji.fi -tietokannassa. Tämän löydön havaintoerä: JX.2234441.